depressed

minä vihaan itseäni

kipu korvaa ystävän

Niin se kipu taitaa korvaa ystävän.

Liian usein taas jään mun sänkyyn makaamaan enkä nouse ylös.

Kylven surussa ja psykoosin ihmeellisessä maailmassa.

Sitten ku mä nousen, mua tarkkaillaan ikkunoista. 

Pakko sulkee silmät, mä en haluu jäädä yksin.

Koska tunnen että mua vainotaan, 

ja oon niiden seuraava uhri. 

why?

Miten mä oon joutunu tähän tilanteeseen?

Mä en pysty olla mun huoneessa enää, paitsi tosi harvoin.

En ees muista millon oon viimeks nukkunu mun sängyssä, tai yksin.

Kaikki tarkkailee mua. Ikkunoista, kaapeista, katosta ja ulkona.

En pysty liikkumaan ees julkisilla, paitsi tosi harvoin.

Mä en oo sekasin, enkä tarvii apua. 

Mut silti mulle tyrkytetään osastopaikkaa, mutten sinne suostu menemään,

joten avo-osastopaikka on kuulemma hakusessa.

Itkettää. Koska tuntuu etten mä tarvii apua.

Silti taas äiti itki mun vieressä ja toivo et söisin mun lääkkeitä

ja ottaisin apuu vastaan.

Miks ihmeessä? en tarvitse apua.

Ja mä lupaan, et oon sitä mieltä.

Mun mielestä oon ihan terve,

peloissani koska mua vainotaan ja tarkkaillaan,

ja mut yritetään tappaa ja tehdä jotain pahaa.

can you save my busted soul?

i'm scared to get close and i hate being alone,

i long for that feeling to not feel at all,

the higher i get, the lower i'll sink,

i can't drown my demons, they know how to swim.

don't let this happen again and again

Olen yksin pimeässä.
Pimeässä. Kuka keksi tän kaiken?

Miks just mä? Psykoottinen minä.
Psykoosista kärsivä. Lähden taas takapakkia.
Ja mä tunnen kuin mun järki lähtee.
Se valuu mun selkää pitkin maahan, ja jää sinne.

Sitten olen taas minä, mielipuoli.
Kuka voisi tappaa itsensä,
hetkenä minä hyvänsä.

Mut miksen mä sitten tapa?
Koska en mä kontrolloi itteeni.
Mua kontrolloi nää ihmiset mun ympärillä.
Oon sätkynukke ja tuntemattomatki ohjaa mua.
Oon avuton, pieni, särkynyt nukke.

Mä istun bussissa. Ja mun on pakko lähteä.
Mä en voi jäädä. Joku vaarallinen  on siellä.
Joku ottaa kohta laukustaan aseen ja ampuu meidät kaikki.
Istun metrossa. Kohta joku painaa hätäjarrusta ja mä lennän ikkunan läpi.
Vaan koska ne haluaa että mä kuolen.

Luen lehteä. Siellä on mulle viestejä.
Katon ikkunasta ulos, ne tuijottaa mua.
Yritän rauhottua, mä alan tärisemään.
Tiedän ettei ne ole totta.
Valehtelen. Kaikki tämä on totta.