don't let this happen again and again

Olen yksin pimeässä.
Pimeässä. Kuka keksi tän kaiken?

Miks just mä? Psykoottinen minä.
Psykoosista kärsivä. Lähden taas takapakkia.
Ja mä tunnen kuin mun järki lähtee.
Se valuu mun selkää pitkin maahan, ja jää sinne.

Sitten olen taas minä, mielipuoli.
Kuka voisi tappaa itsensä,
hetkenä minä hyvänsä.

Mut miksen mä sitten tapa?
Koska en mä kontrolloi itteeni.
Mua kontrolloi nää ihmiset mun ympärillä.
Oon sätkynukke ja tuntemattomatki ohjaa mua.
Oon avuton, pieni, särkynyt nukke.

Mä istun bussissa. Ja mun on pakko lähteä.
Mä en voi jäädä. Joku vaarallinen  on siellä.
Joku ottaa kohta laukustaan aseen ja ampuu meidät kaikki.
Istun metrossa. Kohta joku painaa hätäjarrusta ja mä lennän ikkunan läpi.
Vaan koska ne haluaa että mä kuolen.

Luen lehteä. Siellä on mulle viestejä.
Katon ikkunasta ulos, ne tuijottaa mua.
Yritän rauhottua, mä alan tärisemään.
Tiedän ettei ne ole totta.
Valehtelen. Kaikki tämä on totta.